2016/07/20

Vauhtikesä (eli kun määrä korvaa laadun)

Rykäistäänpä nämä kesän coni- ja pukuraportit nyt kerralla pois nurkista pyörimästä! Kevään/kesän pukuilutahtini on ollut aika huima verrattuna tavalliseen, ja olen onnistunut tähän mennessä raapimaan kasaan yhdeksän cossia vuoden 2016 puolella. Yhdeksän! Se on enemmän kuin aktiivisimpana cossivuotenani eli vuonna 2011. Toki pukuni ovat olleet yksinkertaisia, sisältäneet usein valmiiden vaatteiden muokkausta ja osa niistä on ollut kaapissa jo valmiiksi vähän aloitettuna, mutta olen silti äimistynyt tästä. Ei puhuta siitä, kuinka paljon tämmöinen ahmiminen syö laatua...

Desucon 

...oli jälleen kerran huisin kiva. Olin taas töissä cosplaykuuttina, tarkemmin sanottuna lavatiimissä. Sen myötä lauantai-ilta ja sunnuntaipäivä menivät töissä. Kisajärjestelyt menivät taas mallikkaasti ja tiimin kanssa oli varsin mukavaa touhuilla. Tein pienen videocameonkin väliaikashowssa; Teme oli Cosvisionin nurkilla pyytänyt minua äänittämään esitykseensä pienen feattiosuuden, joten senhän tein ilolla, koska laulaminen on aina kivaa. Olin ihan yllättynyt siitä, miten yleisö osoitti suosiotaan kun naamani ilmestyi screenille. Äääää ♥

Kasmir-Teme ja meitsi! Kuvannut Tapio Matikainen.
Kun en ollut töissä, juoksin aika pitkälti photoshoottailemassa. Perjantaina ja sunnuntaina cossailin Kaleido Starin diabolotaituri Rosettaa arkivaatteissaan, toverinani Sora eli Rene. Puku oli osittain valmisvaatteiden muokkausta ja osittain ihan perus ompelua ja valmistui suht kivuttomasti. En ole vieläkään saanut aikaiseksi valikoida kuvista lemppareitani jotta kuvaaja voisi muokkailla ne julkaisukuntoon, mutta näytetään nyt vähän sneak peekiä...!

Tosiaan täysin muokkaamaton, mutta menköön. Kuva © Viivi K

Koetimme ottaa sekä akrobaattihahmoille sopivia sporttisia venyttelykuvia että ihan puhtaasti söpöilyjä. Minun silmiini Kaleido Star tulvii tyttörakkausviboja, joten sellaista tunnelmaa haettiin sitten kuviinkin. Rene näyttelee Bulbasaurin ihastusta bestistä Pikachua VS!-musikaalissa, joten olemme tottuneet toistemme läheisyyteen sekä roolihahmojemme että ystävyytemme kautta. Photoshoottaaminenkin oli siis tosi luontevaa ja kivaa yhdessä.

Oli myös hauskaa käydä ottamassa yksilökuvia kaimani eli satamassa sijaitsevan Rosetta-paatin kanssa! Kuvia ilmestynee tuttuun tapaan dA-galleriaani, jahka saan kuvat valikoitua.

Tui tui~
Kuvaajana taas Viivi K

Lauantain pukunani oli Astarotte, jonka aloitin joskus pari vuotta sitten, ja josta ulisin tuolloin parissa blogimerkinnässäkin. Se, että pukua tuli tehtyä aikaisemmin jo aika pitkälle ja jatkettua nyt loppuun, sai aikaan sen, että noista ompeluhommista ei jäänyt ihan kauhean paha jälkimaku. Yleensä cossien teosta muistaa jälkikäteen vain sen hampaiden kiristelyn, kun en ole kovin kätevä käsistäni ja turhaudun helposti. Pahimmalta tuskalta selvittiin, huh! Ennakkofiilis hahmon suhteen oli mitä oli, Rotte kun on 10-vuotiaana tsundere-succubusprinsessana erittäin moraalisesti arveluttava hahmo. Yllätyin kuitenkin siitä, miten kivaa puvussa oli lopulta olla. Ehkä siksi, että asu on kuitenkin niin söpö ja sain kuulla siitä kommenttiakin monelta taholta. :3 Videollekin pääsin.

Rotteakin shoottailtiin. Sekä Rotte- että Kaleido Star -shootissa kuvaajana toimi musikaalikaverini Viivi, joka ei ole aiemmin ottanut cosplaykuvia. Oli mukava olla harjoituskappaleena ja saada samalla itsestään hyviä kuvia. Shoottailu sujuikin erinomaisesti, Viivillä on kiva tatsi kuvaamiseen ja olen tosi tyytyväinen tuloksiin!

Tämä on ehkä lempparini. Tsun tsun to the max!!
Kuva & muokkaus © Viivi K
Lisää
Kuva & muokkaus © Viivi K
Lisää
Desucon-reissu venyi taas vähän spontaanin kaatajaisten jälkeisen seikkailun muodossa... Pari päivää alkuviikosta piti ihan vain vetää henkeä. Sitten löysinkin itseni tekemässä jotain, mistä olin vain vitsaillut jossain tuolla Mimiconin paikkeilla: tekemässä uutta pukua seuraavan viikonlopun Hypeconiin.



Hypecon

Tähän coniin tuli mentyä musikaalivelvollisuuksien myötä, meillä nimittäin oli monenlaista edustushommaa tapahtumassa. Izumin cossaaminen Ajin: Demi-Humanista ei vaatinut paljoa, joten sanoin itselleni, että miksipä ei. Mitäpä sitä itsesuojeluvaistolla tekisi.

Izumi oli pitkälti valmisvaatteista koottu, joten Poppanan peruukin muokkailua ja kreisiä silmämeikkiä lukuunottamatta cossi syntyi kyllä oikeasti tosi helposti. Oletin, että otattaisin conissa vain pari geneeristä hengailukuvaa, mutta päädyinkin shoottailemaan kunnolla Rewen kanssa, mikä oli huippu juttu! Tykkään kuvista kauheasti ja odotan innolla, että pääsen julkaisemaan niitä lisää, kunhan saan nuo Kaleidot pois alta.

Kuva © Rewe, minä muokkasin
Tumblrissa

Hype oli arvatenkin tapahtuma pieni ja no, suunnattu nuorille. Tuli naureskeltua paljon sille, että tapahtumassa oli paikalla pitkälti alaikäisiä pieniä conittajia ja sitten seassa olin minä tuimana jakkupuvussa. :D Oli kuitenkin jotenkin ihana nähdä sitä sellaista iloa, joka nuorilla vasta harrastuksen aloittaneilla on. Sitä tuli muisteltua itsekin niitä aikoja, kun olin vasta löytänyt tämän lajin ja kaikki oli uutta, hienoa ja ihmeellistä.

Kuva © Rewe, minä muokkasin
Tumblrissa

Animecon

Välissä kävin treeneissä ja kotona Keski-Suomessa "lomailemassa", mutta sain silti revittyä itsestäni voimia tehdä Animeconiinkin uuden puvun. Harkitsin sen skippaamista tosissani vielä Animeconia edeltävällä viikolla, mutta totesin, että annan itselleni rehellisen hengähdystauon sitten tämän puvun jälkeen. Riikan kanssa olemme pitkään suunnitelleet Contestshipping-photoshoottailua ja Riikalla on Drew jo valmiina, joten Animecon sai toimia deadlinena, jotta May tulisi joskus valmiiksikin.

Mayssa on hirveästi asioita, joihin en ollut tippaakaan tyytyväinen. Juosten kustu cossi on juosten kustu, mutta annoin sen itselleni anteeksi. Tuolla aikataululla oli ihme, että jaksoin edes väkertää jotain päällepantavaa. Korjailen pukua sitten tarvittaessa photoshoottiin, joka tapahtuu Sitten Joskus.

Puvun ongelmista viis, ihana kuva on ihana ♥♥♥
Tykkään tän tunnelmasta, dynamiikasta, posesta,
mun leukalinjasta ja vartalon asennosta ja --!!
Nekku kuvasi, minä muokkasin.
Tumblrissa
Nekku kuvasi, minä muokkasin.
Facebookissa
Animecon järjestettiin tällä kertaa Jyväskylässä. Ironista, sillä siellä asuessani valitin koko ajan, ettei sielläpäin ikinä tapahtunut mitään suurta, ja heti pois muutettuani Animecon loikkasi Jyväskylään. Noh. :D Oli kyllä kiva olla conittamassa omassa kotikaupungissa ja toiminkin jonkinlaisena äidin ja matkaoppaan yhdistelmänä musikaalijengillemme.

Musikaalitouhut söivät perjantain ja lauantain tehokkaasti. Lauantaina Rakettiryhmämme kaappasi avajaiset haltuunsa, ja minä olin yksi rivimiehistä. Numero jännitti minua yksinkertaisuudestaan huolimatta ihan sikana! Vallankaappaus meni kuitenkin mallikkaasti ja ilmeisesti näytti vaikuttavalta. Jes!

Näytös oli täynnä pieniä kommelluksia, mutta kokonaisfiilis oli ehdottomasti hyvä. Sain valtavasti energiaa siitä, että katsomossa oli ystäviä ja läheisiä, mm. äiti ja isosisko. ♥ Edes iso mikkisähläys lopussa ei vienyt fiilistä, sillä sellaista sattuu ja se ei menoa haittaa!


Sunnuntain piti olla rauhallinen päivä, mutta jotenkin onnistuin pitämään itseni kiireisenä silloinkin. Aamulla kävin kuuntelemassa Vakavat aiheet Free!:ssä -luentoa, josta tykkäsin kovasti. Välissä photoshoottasin Mayta pikaisesti, minkä jälkeen menin katsomaan alkupuoliskon Animenzin pianokonsertista. Lopulta skippasin cosplaykisat suosiolla, jotta ehtisin ihan vain oleskella conialueella ja nähdä paria kaveria ennen päättäjäisiä. Tuttuja näkyi harmillisen vähän.

Animenzista puheen ollen, ehdottomasti viikonlopun odottamattomin huippuhetki oli perjantai-illan kaaossähläyksen kenraaliharjoitusten jälkeen, kun Animenz tuli testaamaan salin flyygeliä ja ilmeisesti meidän läsnäolostamme inspiroituneena alkoi soittaa Pokémon-kappaleita. Väsymys ja liikutus sai useat meistä VS!-väestä rehellisesti pillahtamaan itkuun. En ole koskaan nähnyt tuontasoisen pianistin soitantaa metrin, parin päästä, ja sen taidokkuuden edessä häkeltyi armotta. Sitten kun hän vieläpä soitti meille niin rakkaita biisejä... Huh huh.

Vielä yksi May, koska miksi ei. Huomasitteks, se oli runo.
Kuva © Nekku, minä muokkasin

Mitäs nyt?

Tänä viikonloppuna on luvassa ihan vihoviimeiset VS!-treenit (hui! absurdia!), sitten koittaa Ropecon, jossa meillä tulee olemaan vähän mielenkiintoinen näytös. Heti seuraavana viikonloppuna matkaamme Ouluun Chibiconiin esiintymään, ja sitten jäljellä onkin enää elokuinen Kanneltalo-koitos. Emme ole vielä edes näytöskautemme puolivälissä, silti tuntuu oudosti siltä että loppu häämöttää.

Minun piti antaa itselleni cosplaylomaa Animeconin jälkeen, mutta niinhän siinä kävi että innostuin taas ihan liikaa yhdestä ideasta, jonka oli tarkoitus olla vitsi. Toisaalta tämä on onneksi soveltava cossi, eli voin toteuttaa ihan niin tarkasti tai epätarkasti kuin itse haluan. Eli Ropeconiin luvassa jotain hyvin katu-uskottavaa, joka tavallaan onnistuu samaan aikaan olemaan peräisin sekä animesta että länsimaisesta viihteestä. Näettepä sitten...!

2016/06/29

Mainio Mimicon

Mikaeli. Piti juosta aika kauas että rakennus mahtui kokonaan kuvaan :D 
Aika hurjastelee ohi miten sattuu ja kolme raportoimatonta conikokemusta on jo takana. Kerrataanpa tässä kohtaa vähän toukokuun lopun meininkejä ja Mimiconia!

En ole kertaakaan aiemmin ollut Mimiconissa enkä tiennyt yhtään, mitä odottaa. Pakko sanoa, että hurjan positiiviset fiilikset jäi! Ehdin nähdä conia ihan vain kävijänäkökulmasta vain muutaman tunnin verran lauantaina, mutta tykkäsin siitä, mitä näin. Coniin osallistumisestani käy kiittäminen Valitsen sinut! -musikaalia, jolla oli näytöskauden toinen esiintyminen tapahtumassa. Perjantai hujahtikin musikaalihommissa eli roudauksissa ja backstagen järjestelyissä. Kenraaliharjoitukset meillä oli lauantai-iltana ja itse näytös sitten sunnuntaina.

Musikaalilaisen näkökulmasta en voi muuta kuin hehkuttaa sitä, mitä Mimicon meille tarjosi. Paikka oli hyvä, lava oli varsin muikea, tekniikasta sai irti vaikka mitä, salin työntekijäväki oli hirveän leppoisaa ja auttavaista (tämä ei todellakaan ole oletusarvo -- konserttisalien ja muiden vastaavien paikkojen tekniikassa tapaa työskennellä vaikka minkälaista väkeä :'D). Kaikki meni järjestelypuolelta mahtavasti ainakin minun silmiini! Lisäksi olen iloinen meille järjestetystä lattiamajoituksesta ja lauantain ruoasta (kahvi ♥).

Perjantain pukutalkoot bäkkärikäytävällä.
Pakettiauton ja roudaushenkilöautojen purkuun ja lavasteiden ym. kasaukseen
plus pukujen järjestelyyn hujahtaa aina helposti useampi tunti.
Näitä rekkejä muuten riittää... Yksittäisten asujen kokonaislukumäärä on noin 120.
Kuvitelkaapa kaikki ne pienet irtotavarat (peruukit, päähineet, hanskat, sukkikset, kengät, korut, jne)
jotka on hyvin helppo kadottaa ja joiden pitää olla oikeassa paikassa oikean puvun kanssa... Huh huh.
Ihailen ikuisesti meidän puvustustiimin ja roudausvastaavien organisointitaitoja!
Kuhina kävi tietysti myös lavan puolella.
Perjantain pakollinen "TÄSSÄ MÄ SEISON LAVALLA
JA TONNE TULEE SIT YLEISÖ" -naamakuva!
Tykkäsin kovasti Mikaelista conipaikkana. Tosi nätit maisemat rantoineen ja puineen, kivannäköinen rakennus ja siistit tilat. Ohjelmissa en ehtinyt käydä, joten ohjelmatiloista ainoastaan iso sali ehti tulla tutuksi. Meidokahvila oli soma ja myyntipöytäsalina toiminut toisen kerroksen aulatila ei ainakaan minun siellä ollessani vaikuttanut mitenkään tapporuuhkaiselta.

Vessakin oli niin naurettavan hieno että ennen conihälinän alkamista
oli pakko ottaa peiliselfieitä. Missä vessassa on noin paljon tilaa ottaa selfieitä?!

Lauantaille olin saanut värkättyä yksinkertaisen mutta kivan cossin hauskasta hahmosta, eli Barakamon-animen fujoshityttö mangakatyttö Tamakosta. Barakamon on semmoinen hyvän tuulen slice of life -anime, jota päädyin katsomaan aikoinaan pitkälti ääninäyttelijöiden takia (Ono Daisuke pääosassa, oikeita lapsia ihastuttavissa lapsirooleissa, ja Kaji Yukikin siellä vilahtaa). Tamako on ei-niin-olennainen sivuhenkilö, mutta häneen liittyvät huumorikohtaukset iskivät tietysti ihan kympillä. Mistähän lie syystä...

...ei ainakaan siksi, että samaistuisin...
Kuva: Laura Sirola, minä editoin
@ dA / Tumblr
Kuva: Laura Sirola, minä editoin
@ dA / WorldCosplay
Sain otattaa itsestäni sekä geneerisiä hengailukuvia (joissa olen muuten tosi huono, en vain osaa seistä paikoillani ja näyttää tavalliselta tytöltä!) että hauskoja juonellisia fujoshi-pönttöilyjä. Kaikki julkaistut kuvat nähtävissä täällä.

Välissä käytiin myös MimiCaféssa. Porukkakuvan ottaminen selfietyylillä on haastavaa :D
Söpö ja herttainen meidomme Tiia sitten ottikin meistä ryhmäkuvan. :3
Niin, sanoinko jotain niistä hauskoista fujoshipönttöilyistä. Kuullessaan, että cossaisin poikarakkaudesta tykkäävää tyttöä, joku kavereistani kysyi heti, että kai laittaisin jotkut musikaalin jätkistä poseeraamaan ihmisproppeinani. No sehän päätyi kuvasarjoihin, joille olen hihitellyt ihan liikaa.

Paras. Photoshoot. Ikinä.
V-V & Kibi random fanservicepojuina. ♥
Kuvat: Otso Säävälä, minä editoin
@ dA / Tumblr
Tamakona oli tosiaan hauskaa, vaikka hänen vaatetuksensa onkin tyylillisesti aivan eri ääripäästä kuin mitä itse pukisin päälleni -- tai ehkä juuri siksi :D Hameen hankintaa tuli tuskailtua ja lopulta värjäsin siitä vahingossa liian kirkkaanvärisen, mutten sitten enää viitsinyt ruveta säätämään uutta hametta tai värjäystä edellispäivänä ennen coniinlähtöä. Viikonloppuna vallinneeseen säähän nähden sekä minulla että fanservice-pojilla oli turhan kevyesti vaatetta päällä, mutta siitä selvisi ja sentään kuviin saatiin toimiva illuusio Goton kuumista kesäpäivistä.

Musikaalin näytös meni ongelmitta. Fiilis oli hyvin erilainen kuin Popcultin ensi-illassa, mutta ei sinäänsä huonompi. Rutinoitumisessa on sekä hyvät että vähän arveluttavat puolensa; toisaalta on varmuus siitä, että tietää mitä tekee, toisaalta ensi-illan adrenaliini kaivaa esiintyjästä esiin ihan erilaista energiaa. Täysillä joka tapauksessa vedetään aina! Haastavat pukuvaihtoni menivät taas nappiin ja kivaa oli!

Näytöksenjälkeisfiilistelykuva!
Tämmöinen esiintymisholisti on onnellisimmillaan lavalla. Vaikka tyhjälläkin lavalla. ♥
Kibi kuvasi.

Tää on taideteos, jonka päätin ottavani jo ennen kuin oltiin Mikkelissä:
Mikkeli, Mikaeli, Mikael ja Mikael.

Tommosia dorkia. ♥
Tl;dr: Mimiconissa oli kivaa! Sinne uudestaankin!

Seuraavana vuorossa olisi Desucon-raportti, kunhan jaksan/ehdin/viitsin keräillä ajatuksia ja valokuvia kokoon blogitekstin verran. Siihen asti, moi!

2016/05/20

Vihreä huhtikuu: Popcult & Cosvision

Tehdessäni pari kuukautta sitten kevään cosplaysuunnitelmia tajusin yhtäkkiä, että huhtikuu tulee olemaan minulla hyvinkin vihreä (jos ei lasketa neljännen päivän Palletshipping Day -photoshoottia, jossa ei ollut kyllä mitään vihreää). Ja sehän minulle sopii, koska vihreä on lempivärini. Roolini Popcultin sunnuntaina ensimmäisen kerran esitetyssä VS!musikaalissa on turkoosinvihreä Bulbasaur, ja saman tapahtuman lauantaicossiksi päätin tehdä Poppanan, jonka kankaat ovat pyörineet nurkissani jo useamman vuoden. Cosvisionissa taas cossivuorossa tulisi olemaan Pokémon-spessusarjan söpö Mairin.

WIP-kuvia ei tullut otettua, mutta kerrottakoon, että Poppanaa oli kauhean kiva tehdä. Visioni Tehotyttöjen mekon mallista ei kylläkään ole ihan noin pöyheä kuin millaiseksi Poppanan mekon tein. Mutta ajatukseni olikin koko ajan, että koska vihreästä mekosta ei olisi haittaa arkikäytössä, minun kannatti tehdä siitä sen mallinen jollaista haluaisin käyttää ihan itsenäni.

Ihana Mialiina kuvasi.
Lisää dA:ssa!
Poppanassa on ihanaa ennen kaikkea se, että hahmo on ollut lapsuuden sankarini jo joskus silloin yli 15 vuotta sitten. Poppana on kovis, itsepäinen, ei niin tyttömäinen, asennetta piisaa ja silti sisimmässä on piiloteltua herkkyyttäkin. Hahmon luonne yhdistettynä lempiväriini puhutteli minua jo lapsena, ja puhuttelee edelleen. Oli ihanaa pukeutua kaikkien näiden vuosien jälkeen hahmoksi, joka on minulle lapsuudesta asti niin tuttu ja rakas.

Joskus vuosia sitten olin järjestämässä Tehotytöt-ryhmää, joka lopulta jätti tapahtumatta, mutta ainakin bestikseni Kurttu on työstämässä joka tapauksessa Kalmankoplan Ässää. Ässästä ja Poppanasta saakin kivasti söpöjä shippyisiä kuvia.

Iso kiitos musikaalille tästä melkein-habasta!!
Onneksi cossasin Poppanaa nyt, kun en ole ihan pullamössö :D
Mialiina kuvasi.
Lisää dA:ssa!
Minulle Popcult oli arvatenkin hyvin musikaalipainotteinen, joten lauantaina en tehnyt juuri muuta kuin hankkiuduin pikaiseen photoshoottiin ja käväisin katsomassa cosplaykisat. Esityskisan peruuntuminen harmitti, mutta näitä sattuu. Lähdin semivarhain iltapäivällä kotiin, jotta sain keräillä rauhassa voimia seuraavan päivän koitosta varten.

Musikaalin näkökulmasta täytyy mainita, että ainakin minulle rivicastilaisena jäi sellainen fiilis, että meistä pidettiin järjestäjien taholta hyvää huolta ja meihin suhtauduttiin tosi positiivisesti. Mainio juttu! Sillä on paljon merkitystä, kuinka tapahtuma kohtelee esiintyjiään. Se on vastavuoroisuutta; me pyrimme myös olemaan mahdollisimman yhteistyökykyisiä ja mukavia "asiakkaita". Yhteen hiileen puhalletaan, sekä esiintyjät että tapahtumanjärjestäjät. Popcult hoiti meihin liittyvät järjestelyt minun silmiini oikein hyvin.


Poppanan jälkeen seuraava cossi oli myös vihreä. Tykästyin ihan järjettömästi Pokémon-animen spinoff/special/mikälie-sarjaan Pokémon XY: The Strongest Mega Evolution. Tykkään päähenkilöistä, Alainista ja Mairinista, ja heidän välisestään dynamiikasta. Mairinista olen todennut moneen kertaan, että "miten voikin olla mun näköinen Pokémon-hahmo". Värit, pienikokoisuus, pirteys. Kaikki natsaa.

Tällekin cossille on odotettavissa jatkoa paricossin muodossa ennemmin tai myöhemmin. Puvussa on osia jotka haluan kuitenkin tehdä seuraavaksi kerraksi uudestaan. Keeppiä varten oli hankala löytää hyvän sävyistä kangasta enkä ole tuohon ihan tyytyväinen, samoin shortsien lahkeet saisivat olla reilumman levyiset. Hatunkin haluaisin ehkä tehdä uusiksi. Mutta näitä ehtii fiksailla sitten, kun Alainini saa oman vaatekertansa kokoon.

Eikös ne keepit näin pueta
This motherfucker, though.
Oli erittäin hankala stailata ja puristi päätä.
Ihan söpöltä se sentään näytti!
Nekku kuvasi, minä muokkasin.
Lisää dA:ssa!
Rindalin kuvasi.
Lisää dA:ssa!
Cosvisionista löytyi myös kovin soma sarjakaveri Serena, kuka lieneekään :3
Nekku kuvasi.

Sain mikkivastuun! Tai omin sen. Heh.
Kuva: Timo Virtanen
Alun perin tarkoituksenani oli edustaa Cosvisionissa toisena päivänä VS!musikaalia Bulbasaurina, mutta päädyinkin olemaan molempina päivinä Mairinina. Sainpahan enemmän kuvia ;) Lauantaipäiväni meni vähän peukaloiden pyörittelyksi, sillä minua kiinnostaneet ohjelmat olivat pitkälti täynnä tai peruttu. Sain minä päivän kulumaan, mutta kyllä ajatus sunnuntaista, jolloin olisi oikeasti tekemistä kisapuolella, innosti enemmän.

Illalla piipahdin iltabileissä, koska satuin saamaan kaverilta lipun ilmaiseksi. Bileet eivät itsessään olleet kovin kummoiset, mutta lähdinkin sinne etupäässä sosialisoimaan, ja sosialisointia sain. Rimpun ja Irtsan muisteloita oli myös hauska kuunnella alkuillasta.

Sunnuntaina tuomaroin esityskisaa Temen ja Saulin kanssa. Käytännön järjestelyissä oli erinäisiä kompasteluita omasta näkökulmastani; mm. syöksyin katsomoon aikatauluristiriidasta johtuen noin kaksi minuttia ennen kisan alkua... Mutta ehdinpähän, huh huh.

Kisa itsessään oli varsin muikea ja kuten se kliseinen sanonta kuuluu, hyviä esityksiä oli paljon ja olisi ollut kiva palkita useampikin. Top kolmonen löytyi kuitenkin hyvinkin yksimielisesti. Oli ihanaa nähdä kisassa persoonallisia ideoita (kolmanneksi sijoittuneet), hyvin yhteen pelaavaa ryhmäesiintymistä (toiset) ja mieletöntä heittäytymistä eri tunnetiloihin (voittaja). Ja ei-sijoittuneiden joukossa vielä paljon muuta hienoa. Nautin!

Ihana voittaja! Kuva: Timo Virtanen

Vappusunnuntaina, heti huhtikuun vaihduttua toukokuuksi, lipsahdettiinkin sitten vihreistä tunnelmista sinipunaisiin. Pidimme nimittäin viimein Princess Princess -photoshootin yhdessä Amirani kanssa, kuvaajana Veloniada. Aivan ihana kuvaaja, täytyy sanoa! Shoottaaminen oli kivaa, ja näkemäni esimaku kuvista on saanut minut suorastaan kehräilemään, koska tsiisus miten kaikki on söpöä!

Purrr ♥
Kuvasi & muokkasi Veloniada Photography.

Seuraavaksi suuntana on Mimicon musikaalihommineen, ja pian sen jälkeen koittaakin Desucon! Vauhtikesä on aluillaan!

Tähän loppuun mitenkään mihinkään liittymättä: Riikka silittää kissaa. Pa-dum-tshhh.
(Piuha ei ole seinässä :D)

2016/05/18

Valitsen sinut, Bulbasaur!

Nyt vähän offtopiccia cosplaysta, ja asiaa musikaalista!

Photoshoottasimme promokuvia Helsingin Talvipuutarhassa.
Kuva: Ree Fagerström 
Viimeisen puolentoista vuoden ajan Valitsen sinut! -musikaali on ollut heittämällä elämääni isoimmin määrittävä tekijä. Loppuvuodesta 2014 minä ja lähes sata muuta haimme mukaan kirjallisesti, ja pääsin kuin pääsinkin pokékokeisiin eli koe-esiintymisiin. Joulukuu meni jännätessä, pääsisinkö lopulliseen työtiimiin. Muistan huutaneeni, nauraneeni ja itkeneeni, kaikkia luultavasti samaan aikaan, kun 28.12. saapui sähköpostiviesti "VALITSIMME SINUT".

Nyt, kun tuosta ajasta tuntuu kuluneen ikuisuus, ajatus siitä kuinka paljon mukaan pääseminen jännitti tuntuu absurdilta. Puolitoista vuotta olen kohdistanut energiani tähän projektiin. Niin paljon kuin pitkään jatkuva työttömyys välillä ketuttaakin, olen toisaalta hyvin iloinen, että olen saanut rankkojen treeniviikonloppujen välillä ihan vain lekotella. Koska rankkaa on tosiaan ollut! Olen sellainen nolo sohvaperuna joka ei harrasta musikaalin lisäksi juuri muuta liikuntaa, mutta kuusi rooliani ovat pitäneet huolen siitä, että olen ehkä paremmassa kunnossa kuin koskaan olen ollut.

Jo alkuvaiheissa halusin varmistaa itselleni paljon tanssillista työtä, joten sitä todella sain. Tanssin kepeästi Kuuvuorella, iloisesti Pokémon-keskuksessa, ärhäkästi Louhostunnelissa, creepysti Lavenderissa sekä tiukkailmeisenä rakettiryhmäläisenä -- ah, eipä vielä paljastetakaan, missä.

Kuuluisa riemu!Reta bongattavissa!!
Pokémon-keskuskohtaus Popcultin ensi-illassa 10.4.
Kuva: Lotta Laajalahti
Sen lisäksi että haalin itselleni tanssittavaa (my body is ready!), pistin peliin myös oman idearikkauteni ja kykyni hahmottaa tanssillisia kokonaisuuksia. Päädyin nimittäin osaksi tanssikoreografiatiimiä ja olen siitäkin erittäin iloinen. On ollut upea kokemus paitsi tehdä töitä yhdessä kahden muun mahtavan tanssikoreografin kanssa, myös nähdä, kuinka ihan itse luomani visiot siirtyvät lavalle toimiviksi kokonaisuuksiksi.

Tanssivien taustaroolien lisäksi minulla on tietenkin nimikkoroolini Bulbasaur, joka pääsee toki myös tanssimaan, mutta ennen kaikkea sen vaativin liikekieli löytyy itse kohtauksista. Bulbasaur ei ole hetkeäkään paikallaan eikä sen perusasento ole ihmiskeholle erityisen luonnollinen, joten voin kertoa, että ainakin jalkalihakseni ovat tässä vaiheessa terästä!

Sunnuntaiaamun valmistautumista
eli kampauksen laittoa :)
Letittämässä PULA-tiimin Tuija,
seuraa pitämässä Noora ♥
Kuva: Laura Sirola
Ensi-iltamme koitti Popcultissa sunnuntaina 10.4. Ennen sitä meillä oli kenraaliharjoitukset perjantaina, emmekä kyllä voi kehua niiden menneen erityisen mallikkaasti... Mutta teatterimaailmassa sellainen kuuluu asiaan. Sunnuntaiaamunakin jännitysmomentteja tuli vastaan teknisten ongelmien muodossa, mutta saimme kuin saimmekin kaiken toimimaan ajoissa. Kun seisoimme lopulta riveissä lavan reunoissa odottamassa, että alkupuheet on saatu pakettiin ja että Pokémon-teema pärähtää soimaan, puristin vieruskavereideni käsiä niin että veri ei meinannut kiertää. Fiilis oli lyhyesti sanottuna uskomaton.

Olen tunnetusti huono nukkuja enkä saanut lauantai-sunnuntaiyönäkään kovin montaa tuntia unta; sen sijaan käytin yöni pohtimalla, mikä kaikki omissa osuuksissani voisi potentiaalisesti mennä pieleen. Mutta kun oikea tilanne lopulta oli siinä, meillä oli oikeasti yleisö, me oikeasti esiinnyimme, minut valtasi yhtäkkiä järkkymätön luottavaisuus: tämän me osaamme. Ja yleisöstä tarttui meihin aivan valtava energia.

Kaikki pelkäämäni mahdolliset mokat jäivät tapahtumatta. Kaikki hemmetin haastavat pukuvaihtoni sujuivat erinomaisesti (loputtomasti rakkautta puvustustiimille ♥), tanssit menivät ehkä erästä haastavaa body percussion -osuutta lukuun ottamatta nappiin ja sain hahmooni vielä enemmän fiilistä kuin koskaan harjoituksissa.

Teknisiä ongelmia toki oli siellä täällä, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi jättänyt itselleni "olisi pitänyt mennä paremmin" -fiiliksen. Teatteriin kuuluu tietty ikuinen keskeneräisyys ja jatkuva kehitys, joten viimeinen näytös tulee olemaan monelta osin erilainen verrattuna ensimmäiseen. En hae tällä mitään "eka näytös saa mennä huonosti" -tekosyytä, vaan sitä, että kun eka meni hurjan hyvin, vikassa fiilis ampaiskoon katosta läpi!

Olin varautunut ensimmäisen kohtaukseni olevan se jäänmurtaja,
jonka myötä katsojat alkaisivat vähitellen vähän hymyillä ujosti.
Ja hitot.
Yleisö oli alusta asti liekeissä!
Kuva: Isabella Fagerström
Antakaa mun tapella >:|
Kuva: Santtu Pajukanta
Kiistatta minun ja monen muun lempikoreografia. Chills everytime!!
Kuva: Santtu Pajukanta
Rakastan rooliani tuhannen auringon voimalla, koska sen lisäksi että se on hauska,
pääsen tekemään siinä myös aivan toisen ääripään näyttelijäntyötä.
(Ssssh no spoilers!)
Jani Kadabrana, kuva: Ira Killinen
Se on ohi?!?!
Kuva: Ira Killinen
Olen bongaillut netissä vaikka kuinka paljon huippuja lavakuvia itsestäni, mutta niihin liittyy usein sen verran paljon spoilereita, että en valitettavasti voi pistää niitä jakoon niin kauan kuin näytöskautta on vielä jäljellä. Tarinassa on paljon sellaisia seikkoja, joita emme halua missään nimessä spoilata etukäteen tuleville katsojille. Muistathan sinäkin katsojana, että toivomme, että elokuun lopussakin muille katsojille on vielä yllätyksiä jäljellä ^^

Niin, ne tulevat näytökset. Seuraavan kerran esiinnymme reilun viikon päästä (!) Mimiconissa, Mikkelissä. Tänään saimme myös vihdoin julkistaa tiedon siitä, että olemme osa myös Jyväskylän Animeconin ohjelmaa! Olen odottanut innosta kihisten, että pääsisin hölöttämään Animeconin näytöksestä kaikille tutuilleni, olenhan alun perin jyvässeudulta ja minulla on siellä paljon tuttuja ja perheenjäseniä. Mutta näissä hommissa täytyy mukailla tapahtuman omaa tiedotustahtia. Nyt siitä saa puhua!

Jännittää! Nähdään näytöksissä! ♥

< 3

2016/02/18

Frostbite: lavan takana ja lavalla + muutama murina Yukiconista

Ugh, Frostbitesta nyt on jo yli kuukausi, mutta hui hai! Vähän jälkifiilistelyjä.

En halunnut tehdä millään tavalla vaativia pukuja Frostbiteen, koska kaikki fokus oli keskitettävä lähestyvään Yukiconiin ja mahdolliseen NCC-karsintaosallistumiseen. (Jonka muuten lopulta peruin. Siitä lisää lopussa.) Haalin keskeneräisien cossien kokoelmastani pari helposti valmistuvaa asua. Frostin cosseiksi päätyivät siis Ritsu (K-ON!!, tällä kertaa vihdoin ja viimein se No, Thank You! -versio, jota olen ollut tekemässä jo kauan) ja Blue (Wolf's Rain).

Näihinkin yksinkertaisiin pukuihin tosin paloi loppujen lopuksi yllättävän paljon aikaa, etenkin Blueen, vaikka se on yksinomaan valmisvaatteista kasattu. Takki ja (kuvausvaiheessa tietysti jo rispaantumaan lähtenyt) huivi olivat kirpparilöytöjä, joskin takkia muokkasin mm. lyhentämällä ja lisäämällä taskut. Peruukkiakin sai stailata reilusti, vaikka se löytyikin valmiiksi kaapista. Bluen hiukset ovat animehahmolle tyypillisesti aina tyylikkään sekaiset ja näyttävät joka kuvakulmasta erilaisilta. Peruukkia oli hiton vaikea stailata niin. Lopputulos on sellainen, että tietyistä kuvakulmista se näyttää aika kivalta, ja toisista taas... nääh. Kenkiä olin jo toteuttamassa itse bootcovereina, mutta niiden kanssa ei millään homma pelannut ja lopulta nielin ylpeyteni ja hain torstaina kaupasta valmiit ylipolvensaappaat ja vielä vähän pidemmät -sukat. Kengät maksoivat enemmän kuin haluaisin cossikengistä maksaa, mutta eiköhän noin nättejä saappaita tule käytettyä ihan omaksi ilokseenkin joskus.

© Eve
Ritsu taas oli paria shortsien ommelta ja hupparin ostamista vaille valmis jo valmiiksi, olenhan aloittanut sen työstämisen jo ajat sitten. Jos tekisin NTY!Ritsun täsmälleen siten kuin sen itse näen, olisi huppari kaksivärinen, tai mustan hupparin päällä olisi erikseen tummanharmaa neule, mutta ajanpuutteessa päädyin ihan vain mustaan huppariin. Näissä vaatteissa sitten juoksentelinkin koko lauantain cosplaykisojen bäkkärillä. Senni oli ihana ja otti minusta jokusen kuvankin, kun lava tarjosi aika kivat puitteet muusikkohahmolle.

Yleisesti conin tunnelmia tulikin jo fiilisteltyä facebook-sivulla:

Klikkaamalla isommaksi.

Eli joo, lavavänkäröinti oli mahtavaa ja tiimi oli ihan superb! Oli ihana paitsi tehdä töitä tiiminä, myös purkaa jännitystä nauramalla yhdessä. Perjantain ja lauantaiaamupäivän treenien aikana vielä vähän kuumotteli, koska siinä kohtaa en vielä täysin tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Mutta heti kun lavastelistat olivat ajan tasalla ja kisa alkamassa, nautin tilanteesta ihan älyttömästi. Tykkään just tuommoisesta hektisestä, skarppiutta vaativasta hommasta, jossa jokainen tiimiläinen tietää tarkalleen mitä tehdä. Eli lavasteiden juokseminen paikasta toiseen kisan aikana oli siis loistavasti minulle sopivaa hommaa.

Juuri kun olin saanut huokaistua helpotuksesta onnistuneiden roudauksien vuoksi, heittivät sitten lavalle laulamaan ilman ennakkovaroitusta... Meinasin lamaantua järkytyksestä, mutta selvisin kuin selvisinkin, ja moni tuli sanomaan että vieläpä kunnialla. Juu ei, se ei ollut käsikirjoitettu juttu, kuten jotkut ovat kuulemma arvelleet :D

© Tytti Levänen
Tän blogauksen teema on vissiin
"screenshottaan kaiken mitä olen jo julkaissut muussa somessa"

Sunnuntai alkoi photoshootilla Even kanssa ja loppupäivä olikin sitten hengailua. Väsytti, ja paljon. Kaatoa odottelin etukäteen innolla, mutta loppujen lopuksi en harmikseni ehtinyt juurikaan hengailemaan ei-niin-tuttujen coni-ihmisten kanssa muuten kuin alkuillasta. Mutta ensi kerralla!

Lempparikuvani photoshootista ♥
© Eve

Sitten vähän tuimempiin tunnelmiin.

Mitä tulee tekstin alussa mainitsemaani Yukiconiin, tilanne on tänä päivänä jo muuttunut. Peruin osallistumiseni NCC:hen. Iso syy perumiseen oli se, että puku ja esitys olisi pitänyt tehdä valmiiksi liian tiukalla aikataululla makuuni. Työsarkaa on musikaalin lähestyvää ensi-iltaa varten jo ihan riittämiin, ja NCC-puvun droppaamalla sain paitsi aikaa ja virtaa paneutua kunnolla treenaamiseen, myös mahdollisuuden mm. auttaa musikaalin puvustustiimiä ompeluhommissa.

Mutta pitkälti kisahalut katosivat myös siksi, etten ollut ihan vakuuttunut conin järjestelyistä. Informaationkulku noin etukäteen ei tunnu olevan Yukiconin vahvuuksia. Nettisivuilta oli vaikeaa tai mahdotonta löytää tietoa, joka olisi ajan tasalla - puhumattakaan siitä, että henkilökohtainen viestintä tökki pahasti. Vänkäriksi hakenut kaverini sai hyvin nihkeästi tietoa työvuoroistaan ja itse en koskaan saanut kuittausta kisailmoittautumiseeni. Kun info liikkuu jo etukäteen huonosti, ei se vakuuta siitä, että itse tapahtuma sujuisi yhtään sen sujuvammin.

Ymmärrän, että teknisiä ongelmia saattaa järjestäjäpuolella esiintyä, mutta kävijän/kisaosallistujan/vänkärin näkökulmasta on hirveän ahdistavaa, kun ilmoittautumiseensa ei saa vahvistusta eikä kysymyksiinsä vastauksia. Itse päätin, etten tahdo kiusata itseäni jatkuvalla epätietoisuudella, kun kisaan alkoi olla enää reilu kolmisen viikkoa ja sähköposti ja some huusivat hiljaisuuttaan. Nyt puolisentoista viikkoa ennen kisaa en ollut uskoa silmiäni, kun näin Twitterissä kisakandidaattien yhä kyselevän infon perään. Käsittämätöntä.

Mieluummin vien pukuni ja skittini puitteisiin, jotka varmuudella palvelevat tarkoituksiani, ja kisaan jossa minusta pidetään huolta.

Henkilökohtaisen elämän kannalta oli myös ihan fiksu veto siirtää kisaaminen suosiolla toiseen ajankohtaan ja elämäntilanteeseen. Kisaaminen on ihanaa, mutta kun vapaa-ajalla joutuu kieltämään itseltään kaiken muun paitsi puvun työstämisen ja stressi syö hommasta hauskuuden, ei siinä ole oikein mieltä.

En tiedä vielä yhtään mikä seuraava kilpailuni sitten mahtaa olla, mutta ainakin on aikaa pohdiskella asiaa ja kehittää skitti-ideaa vielä eteenpäin rauhassa. Johan tuo viime Traconkin todisti, että joskus kisan peruminen on hyvä juttu - nimittäin siten, että kun lopulta toteuttaakin sen aiemmin perumansa esityksen, saattaa lopputulos olla paljon parempi kuin se olisi aikaisemmin ollut. :)